Eilinen lenkkille lähteminen oli tervaa. En meinannut millään saada itsestäni irti. Mielessä oli vielä kauheaakin kauheampi viime maanantain treeni, jolloin juoksin itseni aivan puhki. Lisäksi lumisade kasteli likomäräksi ja olin kylmissäni. Kaiken kukkuraksi olin koko loppuviikon sairaana.

Onneksi kuitenkin sain itseäni niskasta kiinni ja lähdettyä lenkille miehen ja koiruuksien kanssa. Aikaa lenkillä meni 1 h 18 min. Juoksimme lenkistä kolme kymmenen minuutin pätkää ja kävelyosuudet menivät ripein askelin. Lenkki oli ehdottomasti paras tähän mennessä! Juoksu kulki hyvin, eikä lenkki ollut ollenkaan liian raskas, vaan juuri sopiva! Ihana! Olenkin ollut tuskissani, kun kaikki lenkit pitäisi koko ajan jaksaa mennä enemmän ja enemmän, puristaa itsestään kaikki irti, eikä ollenkaan saa nauttia. Eilisestä jäi tosi hyvä mieli, mikä olikin tärkeää viime maanantain kauhulenkin jäljiltä. Onneksi en yrittänyt väkisin ährätä 20 minuuttia juosten vaan aloitin sairauden jäljiltä hieman kevyemmin.

Totesin, että olen juoksuharjoitteluohjelmastani n. pari viikkoa jäljessä. Nyt 10 minuutin juoksulenkit sujuvat hyvin, kun ne olisi pitänyt mennä jo pari viikkoa sitten. Luulen, että syynä tähän on alkuviikkojen jalkakivut, jotka estivät minua juoksemasta kunnolla ja näin ollen kuntokaan ei kasvanut niin kuin oli kaavailtu. Mutta ei se mitään, perässä tullaan! Mahtavaa nykyään lukea vanhoja juoksukoulukirjoituksiani muutaman viikon takaa, kun en jaksanut edes viiden minuutin pätkiä juosta. Ja nyt 10 minuutin pätkät ovat nautintoa!