No niin piru vie olenkin! Hitaasti, aivan toivottoman sekä naurettavan hitaasti, mutta toivottavasti varmasti sekä ennenkaikkea pysyvästi. Tänään kuulin kolmannen kerran projektini aikana nuo suloiset sanat: olet laihtunut! Poikkesin töitten jälkeen mummulassa ja kun nousin kahvipöydästä (huomio, huomio en suostunut ottamaan kuin melonia!) mummu tokaisi, että sähän olet laihtunut! Ehkä hän ajattelikin minun laihduttavan, koska söin vain melonia ja ajatteli näillä sanoilla vain piristää/tsempata minua... Ihmeellistä miten hämilleen nuo sanat saavat, vaikka toisaalta niitä toivoisi kuulevansa, jotta tietäisi, että ahertaminen alkaisi näkyä edes vähän. Mummuni kysyi, että montako kiloa on jo pudonnut, johon epämääräisesti sopersin, että ihan muutaman vain ja vielä on paljon matkaa jäljellä. Miksi en voinut reilusti sanoa, että kahdeksan kiloa on lähtenyt?! Jotenkin tuntuu nololtakin sanoa, että on pudottanut jo melkein kymmenen kiloa ja silti on vielä tälläinen köntti...
Viimeksi parhaan ystävättäreni kanssa syvällisiä juteltuamme hän sanoi, että olen selvästi laihtunut. Hän mainitsi myös kommentoineensa miehelleen, että Kirsikalla ei enää ole niin pömpöttävää mahaa kuin aikaisemmin. No, kiva!
Huomenna aamulla ajattelin kävästä puntarilla. Saapa nähdä olenko onnistunut lomakiloista karistamaan grammaakaan pois. Tuskin.
Keskiviikon 8.10. syömiset
Aamu
- 2 ruisleipäviipaletta, maksamakkaraa, rasvatonta maitoa
Lounas
- tomaattimozzarellamakkara -keittoa, 2 ruisleipäviipaletta, light tuorejuustoa, kinkkuleikettä, paprikaa, vettä
- jälkkäriksi 6 kpl Fazerin sininen suklaakonvehteja (uusi työpaikkani on kauhea paikka, kun sinne aina joku kantaa jotain herkkuja, enkä tietenkään voi vastustaa...)
Välipala
- päärynä, luumu, teetä
- pieni pala vesimelonia
- 3 kpl omenia mummun omenapuusta
Illalla
Kommentit