Tänään oli siis juoksukoulun toinen yhteinen tapaaminen. Ohjelmassa luki "tutustuminen hölkkään". Olin yhteishölkästä valmiiksi aivan paniikissa, mutta emme me mitään edes hölkänneet. Kävelimme yhdessä hirmuista vauhtia 42 minuutin lenkin. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi laittanut lenkkareita ollenkaan, kun ei edes juostu. Kaikki tarmo meni siihen, että kieli keskellä suuta yritti pysyä liukkaiden lenkkareiden kanssa pystyssä... Lisäksi minulla meni jostain syystä jo alkumatkasta toisen jalan sääri eli ns. penikka jumiin. Vauhtini hiljentyi entisestään ja lenkillä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Jäin joukon hännille. Kyllä hävetti, mutta onneksi yksi työkaveri säälistä linkutti kanssani porukan viimeisenä.

Lenkin lopussa rupesimme kylläkin jo hieman saavuttamaan ilmeisestikin väsähtänyttä alkuporukkaa ja pistimmekin sisukkaasti juoksuksi ja saimme porukan kiinni. Loppumatkasta penikkaankaan ei enää sattunut niin kauheasti, vaikka nyt kyllä ko. jalan nilkkaa juilii pahaenteisesti...

Kyllä harmittaa. Ilmeisesti samat jalkavaivat kuin keväälläkin ovat palaamassa, koska painoa on kertynyt lisää. Nyt jollain ilveellä pitäisi saada paino alas, vaikka se ikävä kyllä vain hiljalleen kipuaa ylös liikunnanpaljoudesta huolimatta. Johtunee siitä etten saa syömisiä edelleenkään kuriin, vaikka ryhdistäytyminen aina aatoksissa pyöriikin.

Ennen tämän päivän yhteistä lenkkiä ohjelmassamme on ollut kaksi 45 minuutin kävelylenkkiä sekä 45 minuutin lenkki niin, että aina 4 min. kävellen ja 1 min. juosten. Maanantaina kävin tekemässä kävely/juoksulenkin koiruuden kanssa. Parinkymmenen minuutin jälkeen alkoi tuntua siltä, että en jaksa enää millään. Vedin vielä melkoisella vauhdilla, sillä maksimi syke oli 166 ja keskisykekin 142. Tällä lenkillä tosin ei onneksi jalkoihin ruvennut särkemään. Sinnillä vedin lenkin loppuun asti ja ah, kylläpä sen jälkeen oli voittaja olo! =)

Harmikseni tämän päivän yhteislenkistä ei jäänyt mikään huippu hyvä fiilis, mutta en aio luovuttaa (ainakaan vielä...). Ensi kerralla kuulemma sitten hölkkäämmekin jo. Katsotaan kuinka kauas sitten jään muusta porukasta...