Torstaina sain itsestäni kauhean taistelun jälkeen irti sen verran, että menin kuin meninkin spinningiin. Olin jo monta kertaa päivän aikana perumassa tuntia, mutta jostain sain sen verran itsekuria kasattua, että en antanut periksi. Kauhea vetovoima tuolla sohvalla näin talvipimeällä. Tekisi mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan toljottamaan tv:tä. Odottamaan, että kevään ensi auringonsäteet syleilisivät hereille. Jotenkin tuntuu, että kroppa on jossain karhun talviunimaisessa tilassa. Ei kyllä mikään ihme, sillä en ole reiluun kuukauteen ollut ulkona auringonvalossa. Ja nyt on mennyt jo monta viikkoa etten ole edes työpaikan ikkunasta nähnyt aurinkoa sillä on ollut niin sateiset ja synkät ilmat.

Työkaveri/ystävä jäi perjantaina lomalle. Thaimaan tilanteesta huolimatta hän lähtee miehensä kanssa sinne pienelle saarelle palvomaan aurinkoa kahdeksi viikoksi valkoisille rannoille, sinisen veden ja kirkkaan auringon äärelle... *huokaus*...
Muistelen kaipuulla viime vuoden vaihdetta, kun olin mieheni kanssa Madeiralla. Tunsin jo bussissa hotellille päin körötellessä miten elinvoima virtasi talven turruttamaan kehooni. Ihailin innoissani taivaalla helottavaa aurinkoa, kukkivia kasveja sekä hentoja perhosia! Aivan uskomatonta kaiken synkkyyden ja pimeyden jälkeen!

No, tänä vuonna emme ole menossa enää reissuun muualle kuin omalle mökillemme, jonka syksyllä ostimme. Siitäkin olen kyllä aivan innoissani, vaikka siellä suunnalla on vielä enemmän kaamos kuin täällä etelässä. Olen kuitenkin sata varma, että saamme tällä kertaa valkoisen joulun viime vuoden vihreän sijasta! Ihanaa! Olen niin jouluihminen kuin olla ja saattaa. Tarkoitus on myös käydä suht lähistöllä sijaitsevassa laskettelukeskuksessa, jos vain säät suosivat. Siellä olisi tarjolla esim. poroajelua!

No, mutta takaisin tähän maailmaan haaveiluista... niin siis torstaina sain itsestäni irti lähteä sinne spinningiin. Tunti oli kuulemma keskitasoa, mutta mielestäni todella rankka. En tiedä oliko kuntoni rapistunut muutaman laiminlyödyn viikon seurauksena, mutta olin aivan puhki. En kuitenkaan yhtään lusmuillut, vaan tein kaikki pyydetyt loppuun asti, huh. Kaloreita kuluikin ruhtinaalliset 617!

Meillä on pitkästä aikaa edessä viikonloppu, jolloin ei ole mitään ohjelmaa. Ihanaa, saamme olla ihan rauhassa kotona kahdestaan! Mies vielä nukkuu. Taidan yllättää hänet keittämällä aamupalaksi kaurapuuroa! =)

Arvokasta itsenäisyyspäivää!