Torstaina juoksukoulun ohjelmassa oli kävelylenkin lisäksi ensimmäistä kertaa myös lihaskuntoharjoitus. Tai ihan ensimmäisen kerran harjoittelimme lihaskuntoa yhteisessä treenissämme viime perjantaina. Sarjoja pitäisi tehdä 2 - 4, mutta olen kyllä niin uupunut jo kahden jälkeen etten millään jaksa enempää. Nyt on taas vatsalihakset hellänä n. 100 vatsalihasliikkeen jäljiltä...

Tänään ohjelmassa oli 45 minuutin kävelylenkki. Tein rauhallisen lenkin koiran kanssa metsään. Oli ihana tutkailla lumeen ilmestyneitä oravan, jäniksen, hiirulaisten, peuran, ketun yms. jälkiä. Mieli lepäsi ja oli mukava rämpiä. Lopuksi kulkemani lenkki osui valitettavasti hiihtoladulle. Joutuisin kulkemaan n. 30 metrin pätkän latupohjaa pitkin tai sitten voisin kääntyä ympäri ja rämpiä 40 minuuttia takaisin päin tai lähteä rämpimään yksin tiheän metsän läpi. Päätin olla laiska ja uhmata kohtaloa ja kulkea pikkupätkän latupohjaa. Otin koiran kiinni ja seurautin sitä aivan jalan tuntumassa keskellä leveää latupohjaa kahden ladun välissä, niin ettemme sotkeneet latu-uria. Huomasin kaukaa, että vastaan tulee mies pienehkön pojan kanssa. Pomppasin koiran kanssa hyvissä ajoin keskeltä sivuun toiselle puolelle mitä mies ja poika hiihtivät. Otin koiran aivan kireälle hihnalle ja rämmimme ladun vieressä metsän puolella hankeen upoten. Kun mies ja poika olivat hiihtäneet ohitsemme mies tokaisi " kyllä niitä koiria voi ulkoiluttaa muuallakin kuin täällä"! Silloin näin punaista ja tuohtuneena tokaisin takaisin, että jumankauta, tästä ei varmaan ollut mitään haittaa! Hyvää hiihtoretkeä vaan teille!

Joo, joo, tiedän että oli hemmetin tyhmää mennä sinne ladulle sompaamaan, mutta oikeasti meistä ei ollut mitään haittaa ja vielä noin lyhyt matka! Ehkä se ukko luuli, että olen pitkänkin matkaa tepsuttanut silkkaa ilkeyttäni keskellä latupohjaa... En tiedä. Kyllä nyt harmittaa, että lähdin sinne, olisi pitänyt kääntyä. Ukko pilasi kyllä ystävänpäivän fiilikseni ja mukavan metsäretkeni... Metsäretki oli tosissaan melko rento, mutta luulen, että sykemittarini näyttämä maximisyke 142 oli seurausta tuosta välikohtauksesta ukon kanssa...

Siitä huolimatta oikein mukavaa ystävänpäivää! Koitetaan olla hieman suvaitsevaisempia jokainen! Ja voitte olla varmoja, etten enää ikinä, en edes muutamaksi metriksi, astu jalallanikaan latupohjalle.