Eilen olisi ollut juoksukoulun yhteislenkki 5 km, mutta en uskaltanut osallistua, koska kolme viikkoa on mennyt enemmän ja vähemmän sairastellessa. Pelkäsin, että takapakkia on tullut roimasti, mutta onneksi pelkoni osottaitui aivan vääräksi. Hölkkä kulki erittäin hyvin, eikä taaskaan jaloissa mitään tuntemuksia. Todella ihanaa!
Tein miehen ja nuoremman koiran kanssa 63 minuutin lenkin, josta 32 minuuttia yhteensoittoon hölkäten, ja pystyin puhumaan koko ajan! Olisin jaksanut tasaista maastoa hölkätä pidempäänkin, mutta vastaan tuli niin hurja ylämäki, että vauhti hyytyi siihen ja syke nousi jo lähemmäs 170.
Tällä hetkellä olen siis kutakuinkin muuten juoksukoulun aikataulussa, mutta en ole juossut vielä yhtään 5 km lenkkiä. Niitä on ollut kaksi, yhteislenkkeinä molemmat, mutta ne on jääneet minulta väliin.
Perjantaina on edessä tunnin lenkki, josta 40 minuuttia juoksua. Innolla odotan, kuinka se sujuu. Sitten vaihtuukin ohjelma, saa nähdä mitä seuraavat neljä viikkoa tuovat tullessaan! Nähtäväksi jää, onko seuraava ohjelma juoksukoulun viimeinen ja sen päätteeksi pitäisi siis 8 km hölkätä. Ensimmäistä kertaa olen positiivisin mielin, ja luulen, että 8 km juoksulenkki saattaa sittenkin olla mahdollinen. Kun muistelee kouluni alkumetrejä, niin ei olisi uskonut, että tästä tulee yhtään mitään, mutta näin se kunto vaan kasvaa, kun ei anna periksi! Voit varmasti kuvitella, että nyt on erittäin hyvä ja tyytyväinen olo! Jes!