Eilen illalla käväsin miehen ja koiruuksien kanssa hölkkälenkillä. Hölkkäsimme aluksi 20 minuutin pätkän, joka meni erittäin hyvin. Pystyin puhumaan koko matkan eikä missään mitään kummempia tuntemuksia! Viimeisen minuutin juoksimme ylämäkeen. Se pisti kyllä puuskuttamaan ja vei hetkellisesti kaikki mehut. Loppumatkasta juoksimme vielä 12 minuuttia. Olisin halunnut juosta vielä toiset 20 minuuttia, sillä olo olisi antanut myöden. Tuntui, että olisi jaksanut juosta vaikka maailman ääriin! Mutta meidän vanhempi koira tunnisti tienhaaran ja rupesi kiskomaan kotia kohti. Ei viitsitty kiusata sitä, vaan käännyttiin sitten takaisin. Ollaan muutenkin jo ajateltu, että vanhuksen voisi pikkuhiljaa ruveta jättämään kotiin, kun juoksulenkit pitenevät. Tarkkasilmäiset ovat ehkä saattaneet havaita, että olen ruvennut puhumaan lenkkikavereistani monikossa eli kyllä, meille on tullut toinen koira. Ensin ajattelimme ottaa pennun, mutta jotenkaan kaiken aloittaminen pissarallista asti ei oikein hotsittanut. Niimpä otimmekin tuollaisen "vähän käytetyn" nelivuotiaan kultaisen, joka sattui sopivasti olemaan vailla kotia. Aivan mahtava otus, olemme ihan myytyjä. Ja erittäin upeasti koulutettu! Suht hyvin tulevat keskenään toimeen vanhan koiruutemme kanssa, joitakin pieniä kähinöitä lukuunottamatta.

Mutta joo, ihanaa, että juoksu on ruvennut sujumaan! Maltan tuskin odottaa, että pääsen seuraavalle lenkille! Tämä loppuviikko voi olla vaan vähän kiikun kaakun, tuleeko enää liikuttua. Tänään meille tule vieraita ja lauantaina ollaan Tallinnassa. Sunnuntaina voi olla hieman väsy olo... Eli perjantaina ehkä seuraavan kerran. Silloin olisi ohjelmassa juoksukoulun yhteislenkkikin (5 km), mutta se jää minulta väliin, sillä olen kampaajalla...