Vähillä hiilareilla on menty siis muuten, mutta viikonloppuna kävimme kylässä, enkä viitsinyt mainita ruokavaliostamme. Meille luvattiin tavallista kotiruokaa, joten hieman jo uumoilin, että perunasta tai makaronista tehtyä laatikkoruokaa saattaa olla tarjolla. "Jouduimme" siis syömään makaronilaatikkoa. Otin kuitenkin salaattia suurimmaksi osaksi ja laatikkoa vain pienen kauhallisen. Leivästä kieltäydyin, mutta kahvin kanssa oli pakko ottaa emännän leipoman leivoksen palanen... Se maistui taivaalliselle! Ei liian makea vaan ihanan raikas.

Paino väläytteli viime viikolla 99,8 lukemia, mutta viikonlopun hiilarikyläily ilmeisesti vaikutti sen verran, että tämän aamun paino on 100,8 eli pudotusta viime viikkoon 0,8 kg.

Ensi viikonloppu on tarkoitus mennä kurinalaisesti, koska nyt projektin molemmat viikonloput on menneet niin sanotusti persiilleen. Odotan viikonlopulta siis erittäin alentavaa vaikutusta painolukemiin.

Kirpeää ystävän päivää! Täällä etelässäkin paukkuvat pakkaset: - 25 astetta!

Jossain vaiheessa viikkoa painoni oli pudonnut kolme kiloa, mutta maanantain "viralliseksi" painoksi kirjataan 101,6 kg eli -2,2 kg. Melko hienoa! Taitaa jopa olla henkilökohtainen ennätys viikon painonpudotukseksi. No joo, joo, suurin osa on nesteitä, mutta entäs sitten, hienolta tuntuu taas pitkästä aikaa! ;)

Olen karpannut nyt kaksi päivää. Jättänyt kaikki hiilarit pois. Yhtään ei ole vielä tehnyt mieli leipää, mutta rrrrrakastan perunaa, joten sitä kaipaan lähes joka ruoan kanssa. Huomaan myös miettiväni, että jos siirtyisin kokonaan karpiksi, niin en saisi enää ikinä pizzaa enkä lämpimiä voileipiä. ;)

Nälkä ei ole myöskään vaivannut ollenkaan, joten jatketaan tätä nyt ainakin jonkin aikaa. Saas nähdä koska ensimmäiset ylitsepääsemättömät mieliteot alkavat? Ensi viikonloppuna on ystävän bileet tiedossa ja siellä on varmasti tarjolla hiilari jos toinenkin...

Tästä se taas siis lähtee. "Virallinen" punnitus huomenna aamulla. Veikkaan, että matkaa kesän 96 lukemaan alkaa olemaan sellaiset 6 - 7 kiloa. Ugh. Mitään uutta blogia en aloittane, jatketaan täällä ja raahataan tätä vuosien painotaistelua mukana. Virheistä oppii, sanotaan. Minun virheeni on epäsäännöllinen syöminen sekä liian isot annoskoot. Enkä tunnu saavan niihin mitään rotia, koska päässä on jokin vinksallaan. Järki sanoo, että ei näin, mutta silti muutosta ei tapahdu. Ei voi käsittää. Mutta ehkä se taas tästä...

Pyramidit piti tietysti käydä myös katsastamassa, komeat olivat!

Nyt pitäis sitten keksiä jotakin tämän laihdutuksen kanssa. Loman jälkeen on tullut jo aloitettua hiihtäminen, kun lunta on runsain mitoin! Että eiköhän tämä tästä. Hieman olen miettinyt, että lopetan tämän blogin, koska blogin bonuspäämäärä eli kymmenvuotishääpäivämatka on saavutettu, vaikka varsinaista painopäämäärää en saavuttanutkaan. Sen vuoksi tästä blogista on mennyt myös hieman maku... Ajattelin, että aloitan puhtaalta pöydältä uudella innolla ja uudella bonuspäämäärällä eli matkahaaveella! Luulenkin, että tämä blogi viettää nyt hiljaiseloa joulukuun ja herää uudella draivilla henkiin jossakin muualla tammikuussa 2011...

Tänään kävin miehen kanssa juoksemassa cooperin testin urheilukentällä. En saanut lupaamaani 150 metriä parannusta, mutta 50 metriä paremman tuloksen kuitenkin, joten iloitsen sitten siitä. Ensi keväänä toivottavasti tulokseni on keskinkertainen kategoriassa huonon sijasta. Ei tarvitse enää parantaa kuin sata metriä! :)

Cooperin tulos siis tänään 1600 m.

Tunteesta huolimatta pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa ja lopetan paaston tänään. Olen aamupäivän vielä mehulinjalla, mutta päivälliseksi teen porkkanakeittoa ja siitä varovaisesti aloitan syömisen. Paaston aikana jostain ihmeen syystä minua on alkanut himottamaan juuri tuo porkkanakeitto sekä täytetyt paprikat. Muuten ei ole tehnyt ruokaa pahemmin mieli. Mitä nyt välillä meinasin hedelmäkulhosta ohimennessäni ihan tottumuksesta napata pari mandariinia.

Omituista, mutta jotenkin syömisen aloittamista "pelkää" tai sitä ei haluaisi ollenkaan tehdä?!? Lähinnä olen huolestunut siitä, että maanantaina painan taas sata kiloa, enkä hallitse annoksiani ja herkuttelua. Nesteet on nyt kaikonneet mukavasti. Paino oli aamulla 97,6 eli melkein - 2,5 kg.

Tänään aamulla heräsin klo 04 kissan maukumiseen. Kissalle on tullut oikein tavaksi mouruta joka aamu klo 02 - 06 ulos. Tuohon aikaan kun herää on jotenkin todella vaikeaa saada uudestaan unenpäästä kiinni. Tai jos saa, niin sitten on herätessään aivan väsynyt. Tänään olin aivan pirteä klo 04 ja tartuin tenttikirjaan!!! Ehdin sitä lukea 1,5 h ennen kuin miehen kännykkä soitti herätysmusiikkiaan. Olo oli niin reipas, eikä jäseniäkään enää kolottanut yhtään! Olen nyt vielä siis ainakin tämän päivän paastolla ellei tässä päivän mittaan tapahdu mitään romahdusta olotilassa.

Tämä paastoilu pistää oikeasti miettimään kuinka paljon sitä tuleekaan päivittäin syöytä liikaa verrattuna siihen miten pienellä ihminen oikeasti pärjäisi. Toivottavasti tämä paasto avaisi nyt silmäni ITSEKURILLE sekä vihdoinkin oikeille annoskoille ja terveellisemmälle ruokavaliolle. Olen niin monesti jo jauhanut, että annoskoot pitäisi saada pienemmiksi ja pitäisi syödä aina puolilautasellista kasviksia. Jauhanut joo, mutta toiminta on toista. Annoskoot ja salaatit pysyvät mielessä ehkä hädin tuskin pari viikkoa ja sitten syystä tai toisesta repsahdan vanhoihin epäterveellisiin tapoihin. Mätän ruokaa lautasen kukkupäälle ja parhaassa tapauksessa santsataan vielä hieman. Sitten ihmettelen miksi en laihdu. Kaikki on kiinni siis VAIN korvien välistä ja itsekurista. Sitähän se on. Syöminen vaan on jotenkin vissiin niin kivaa ja ilmeisen tyydyttävää. Minulle ei ainakaan tarvitsisi tehdä vatsaleikkausta vaan pikemminkin lobotomia...

Eilen juopottelin siis hieman piimää, Valion vähäkalorisia mehukeittoa sekä omatekoista omenamehua ja vettä. Paino on nyt 98 eli kahdessa päivässä - 2 kg. Se jos mikä saa jatkamaan tätä paastoa, sinnillä mennään! Mikä hassuinta niin nälkä ei hirveästi vaivaa. Eilen pari kertaa ja nyt, kun heräämisestäni on 3,5 tuntia alkaa vatsa kurnia. Lähdenkin tästä mehukeiton ääreen tai ehkä tyydynkin pelkkään vesilasilliseen! ;)

Tämä ei kuitenkaan ole mikään oikeaoppinen nestepaasto, kunhan lopetin syömisen ja juon vain mehuja, vichyä ja vettä. Mieheni on pitänyt tällaisia "epävirallisia" paastoja aikaisemminkin, mutta itselleni tämä on ensimmäinen. Olin jo vahvasti sitä mieltä, että lopetan tämän alkuunsa ikävien oireiden vuoksi sekä sen, että - no, nyt tulee sitten tekstiä juuri siitä, mistä ei pitäisi puhua saatikka kirjoittaa -  näytti jo siltä, että olen ummessa, paitsi pisu kulki normaalia vilkkaammin. Tänään kuitenkin sain pakerrettua jotakin pientä ja ruskeaa pönttöön... En nimittäin ajatellut ruveta mitään suolihuuhteluita tekemään, vaikka ilmeisesti pitäisi. Kuvottaa kylläkin hieman ajatus, että jos huuhtelua ei tee, niin elimistö kaiketi saattaa alkaa käyttämään kuona-aineita ravintonaan... yööhhh.

Mikäli aineenvaihdunta toimii, niin olen ainakin vielä tämän päivän paastolla ehkäpä vielä huomennakin. Seuraavalla kerralla kun paastoan ajattelin noudattaa Vogelin sivuilta löytämiäni ohjeita. En välttämättä juuri Vogelin tuotteilla...

Ikävät tuntemukset kompensoi, että painoa putosi tai pikemminkin nesteitä lähti vuorokaudessa kilon verran ja vaaka näytti aamulla 99. Huoh, joo-o, olen tosiaan lihottanut itseni takaisin sadan kilon möhkäleeksi. Sairasta.